keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Pukittelua ja punkkeja





 Jokunen päivä sitten oltiin tallilla ja Marlien yksi liikuttajista ratsasti hevosilla. Molemmilla on ollut tosi pitkä tauko liikutuksesta, Rosilla jalkojen takia ja Marliellekaan en ole viitsinyt laittaa varusteita niskaan ettei punkit tarttuisi joka puolelle enempää. Luultavasti ne silti kulkeutuvat mukana meille uuteen kotiin ja pystyn siellä vasta paremmissa olosuhteissa alkamaan häätämään niitä kunnolla. Rosin kannalta tilanne on nyt ok ja jalkojen haavatkin ovat paranemaan päin pikkuhiljaa. Noin pahat ruvet ei silti hetkessä katoa, mutta onneksi sinkkivoide ja kunnon pakkaset ovat pitäneet tilanteen ihan hyvänä.

Marlien käytävälle otettaessa huomattiin kuitenkin että siltä puuttuu yhtäkkiä molemmista takakavioista aika isot palat edestä? Hetken aikaa pohdittiin asiaa ja loppujen lopuksi näin myös sen tömistelevän jalkojaan ja juostessakin se meni tosi oudosti takapää pomppien ja koittaen jalkoja rahnuttaa. Se oli ilmeisesti joutunut punkkien seuraavaksi kohteeksi ja hokkikenkien kanssa saanut yön aikana raavittua kaviot siihen kuntoon. Katariina ratsasti sillä kuitenkin hetken ja se oli ihmeen rauhallinen ainakin omaan silmään, kun miettii kuinka pitkä tauko sillä on ollut. Selkäännousussa se seisoi todella nätisti. Ravissa, sekä käynnissä ravailun jälkeen se oli aika jännittynyt ja kovasti menossa pää ylhäällä, mutta lopuksi vähän rauhottui ja kulki rauhallisemmin. Marliella on ollut nyt käytössä tuo uusi kukkahackamore ja se tuntuu olevan vähän nihkeämpi pysähtymään sen kanssa kun pitempi varrellisella hackamorella. Toistaiseksi se on kuitenkin pysynyt hanskassa ja ei olla vielä hackamorea säädelty sen kummemmin. Kun saadaan muutto alta pois ja hevosten säännöllinen liikutus taas balanssiin niin paneudun sitä ennen kunnolla laittamaan molempien suitset kuntoon, sekä perehtymään Rosin satulaongelmaan. Molemmilla on aika haastava pää, Rosilla puolestan jo sen vuoksi että se on niin iso. Marliellakin se on x-full kokoa, mutta erikoisen mallinen.



Rosi oli aika virkeällä tuulella ratsastaessa ja varsinkin laukannostoissa se riemastui ja heitti välillä vähän takapäätä ilmaan. Muutama ihan hyvä nosto ja pätkä tuli ja hevonen näytti nauttivat. Rosilla on vähän vaikeita ollut laukannostot ja varsinkin kun liikunta on ollut nyt niin vähäistä ja ruoka sille on maistunut sitäkin enemmän. Pelkästään jo huono kunto vaikuttaa asiaan ja rutiinin puute. Yleensä kun sen saa muutaman kerran nostamaan laukan ratsastuskerralla niin se nostaa sen jo kohta helpommin. Eiköhän tämäkin asia tule korjaantumaan kun saadaan yleiskuntoa nostettua ja rutiinia nostoihin. Yleensä se on saattanut vähän reippaammasta ravista nostaa laukan, mutta ratsastaja koitti saada sen heti alusta asti nostamaan sen kunnolla, ettei ravikiihdyttelystä tule jatkossa tapaa.








Itselläni ei tietenkään ollut Noromectin liuosta mukana Marlielle, kun tallilla ei ole tilaa jossa sen saisi jäätymättä säilytettyä. Heppojen hoidon jälkeen siis kurvailin takaisin kotiin hakemaan lääkkeen ja kaupan kautta hakemaan takajalkoihin isommat putsit suojaksi. Marlie sai liuoksen selkään ja putsit suojaamaan kavioita. Vielä eilen tallilla käydessäni hoidon Rosin uudelleen liuoksella, sekä suihkutin loput punkkisuihkeesta Marlien jalkoihin. Rosilla näkyi ensimmäisen liuoksen valelun jälkeen selässä ruskeita pieniä täpliä, samanlaisia kun jaloissa oli silloin kun ne suihkuttelin läpi punkkisuihkeella. Eli luultavasti ne ovat niitä kuolleita punkkeja. Ja niitä oli paljon.

Tälläiseltä näytti Marlien takaset



perjantai 16. helmikuuta 2018

Trekker ratsastajan kanssa




Kirjoittelin aiemmin postauksen trekkerin hankinnasta Rosille ja jotkut halusivat nähdä miltä se näyttää ratsastajan kanssa. Itsehän asiaa tutkaillessani törmäsin netissä aika usein siihen että varsinkin tästä Classic -mallista miinuksena mainittiin isot polvituet, joita ei saa irti tai siirrettyä.
Itse ehdin ratsastaa satulalla kerran ennen kuin Rosi on jäänyt saikuttelemaan tähän asti että ollaan saatu punkkitilanne aisoihin ja jalkojen ruvet vähän parempaan kuntoon. Satula tuntui ihan hyvältä istua, polvituet vähän tuntui häiritsevän, mutta itselläni on muutenkin istunta tällä hetkellä niin päin honkia, että tilanne varmasti muuttuu kun jalka löytää taas paikkansa takaa ja lakkaa työntymästä koko ajan liikaa eteen. Toki tämä polvituki estää myös sitä aika hyvin.


Eilen Marlien liikuttaja ratsasti Rosilla kaikissa askellajeissa ja ainakin itsestäni näytti hyvältä. Ratsastaja itse sanoi myös että satula oli hyvä istua. Itsestäni ei ainkaan tuntunut että polvituet olisi vääntänyt jalkaa liikaa ja Rosilla on muutenkin aika kivat askeleet ja helpot askeleet istua. Laukassa Rosi hiukan pukitteli innoissaan, mutta mielestäni satula ei kummemmin liukunut eteen, ja jos hetkellisesti takapään noustessa liukui eteen, niin se palasi kyllä takaisin paikoilleen. Eli tämän puolesta satulan kanssa ei ollut ongelmaa.

Käynti


Muutoin meillä on muodostunut ongelmaksi se, että satula ei vain yksinkertaisesti pysy selässä. Olen säätänyt nyt paneeleita ja satulan leveyttä, mutta selkäännousussa ja alaskin tullessa satula kippaa helposti ratsastajan mukana vaikka kuinka varovaisesti koittaisi kyytiin mennä tai tulla alas. Ratsastaessa varsinkin kurveissa reippaammin se myös pyörähtää ihan toiselle puolelle, joka varmasti näkyy joissakin kuvissakin. Tähän olen kysynyt viisaammilta neuvoja ja sain vinkin, että joustorunkoisen satulan kanssa tulisi aina käyttää joustovyötä. Asia selitettiin niin, että kun satula joustaa liikkeiden mukana ja joustoton vyö ei, saattaa vyö välillä olla piukka ja hetken päästä se voi olla ihan löysä vaikka olisi selästäkin kiristänyt tosi tiukkaan. Nyt kun asiaa ajattelee niin se on ihan loogista. Vyön malliksi ehdotettiin banaania, sillä on kuulemma tynnyreiden satulanpysymisongelma monella taltutettu. Joku kehui myös mahdollisimman leveää vyötä joka tasaa painetta, tämäkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. "Tahmahuopaa" ja liukuestettä ehdotettiin, mutta niiden pintojen pitäisi tulla hevosen karvaa vasten ja en aio hevoselle kyllä sellaista laittaa karvoja kiskomaan. Satulaa vasten tulevasta liuku Seuraavaksi lähdemme katsastamaan siis banaanivyötä molemminpuolisilla joustoilla. Reilun viikon päästä Rosi pääsee myös aloittamaan laihiksen, kun päästään omaan kotiin ja saan jaettua pihaton niin, että se ei pääse jatkuvasti heinäkasalle. Saatiin myös kehoitus laihduttaa 100kg painoa hevosesta pois, jotta mikään satula olisi mahdollista sille sopia. Onhan se kieltämättä pullea eikä ole liikkunut kunnolla aikoihin, mutta ei meillä nyt ihan vielä maha maata viistä ;) Laihtumaan toki Rosi koitetaan saada lisäämällä nyt pikkuhiljaa liikuntaa ja vähentämällä ruokaa.



Ravi

Laukka

Takapää pomppii :D




Loppuun pahoittelut levottomista taustoista ja huonolaatuisista kuvista :D

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vuohispunkki ja sen hoito

Lupasin kirjoittaa seuraavaksi kattavamman postauksen vuohispunkista, mitä siitä olen saanut selville ja miten sitä on hoidettu.

Mikä on vuohispunkki?

Vuohispunkki on loinen, joka syö hilsettä ja kaivautuu hevosen ihon alle. Sanotaan että aikuinen punkki voi elää jopa 70 vuorokautta ilman isäntäeläintä muun muassa kuivikkeissa ja tallissa lattioilla jos olosuhteet selviytymiseen ovat suotavat. Punkki kestää hyvin pakkasta, mutta huonommin lämmintä ja auringonpaistetta. Punkki ei tartu ihmiseen mutta leviää hevosesta toiseen suoralla kontaktilla ja varusteiden kautta (mm. yhteiset harjat). Suurin osa hevosista punkin kantajina on oireettomia, mutta herkemmillä roduilla (karvajalkaiset hevoset) oireet tulevat esiin kutinana, jalkojen tömistelynä, jalkojen pureskeluna ja raapimisena tallin seiniin ja muualle. Punkki ei tartu ihmiseen ja elää yleensä jalkojen alaosissa vuohisten alueella, mutta voi levitä hevosen kainaloihinkin asti.


Miten se hoidetaan?

Punkin hävittämiseen toimii parhaiten ivermektiini matolääke suun kautta, sekä samaa ainetta sisältävä liuos (Noromectin). Noromectin on lehmille tarkoitettu lääke, mutta meillä eläinlääkäri määräsi sitä pyynnöstäni sen kummemmin kyselemättä ja annostuskin taisi olla aika samaa luokkaa kuin mitä sitä on muiden hevosille määrätty. Muistaakseni nyrkkisääntönä oli 10ml/100kg painokiloa kohden. Meillä annostus oli 75ml. Punkin elinkierto on sen 2-3 viikkoa, joten hoito tulisi uusia parin viikon välein noin kolmisen kertaa. Varusteet tulisi desinfioida tai saunottaa ja talli siivota.
Noromectin liuos kaadetaan hevosen selkään lapojen kohdalta kohti häntää viivana, sekä matolääke annetaan ohjeen kautta painon mukaan suun kautta. Meillä karvat jouduttiin ajamaan pois jaloista, koska jalat olivat niin pahasti tulehtuneet, että niitä piti päästä hoitamaan kunnolla. Muuten ei yleensä suositella varsinkiin tupsujalkaisten hevosten karvojen ajelua pois.
Tupsuttomille hevosille pitäisi hoidoksi riittää ivermektiini matolääke suun kautta hoidoksi, mutta luulen että ennen meidän muuttoa lääkitsen Marlien myös liuoksella varmuuden vuoksi.
Paljon suositeltu hoito punkkien poissapitämiseen jatkossa on ollut LimePlus ja varsinkin tämä iholle jätettävä liuos. LimePlus sisältää rikkiä ja estää hilseen syntyä, jonka pitäisi estää punkkien tulemista uudelleen. Tätä on paljon kehuttu ja suositeltu itselleni, joten luultavasti tulen sitä jatkosa käyttämään. Sitä ei saa kuitenkaan laittaa rikkoutuneella iholle, joten odotellaan että saadaan ruvet paranemaan ja katsotaan sen jälkeen.

Mitä tämä kustantaa?

Liikaa :D Meillä punkin hoitoon on mennyt rahaa useempia satasia. Toki asiaan vaikutti se, että punkkitartunnasta ei ollut varmuutta, joten ensin piti pyytää ell ottamaan näytteet ja lähettämään ne labraan. Seuraavalla kertaa kun/jos oireet ilmenee, voin soittaa vain eläinlääkärille ja pyytää laittamaan reseptit lääkkeisiin.
Labrasta tuli lasku 30e.
Eläinlääkärin lasku ei ole vielä tullut, mutta veikkaan muutamaa satasta, koska siinä oli 5 päivän penisiliinit härpäkkeineen, matolääkettä, jalkojen hoitoon aineita, sekä käyntikulut ja aikaakin meni jalkojen hoidossa varmaan muutama tunti.
Lääkäri määräsi meille aluksi väärän liuoksen (Coopersect), ja jonkun koirille ja kissoille tarkoitetun suihkeen jalkoihin punkkien vähentämiseksi. Nämä maksoivat 100e yhteensä ja ainakin Coopersectilla voi heittää vesilintua, suihkeesta en tiedä, se riitti kerran joka jalan suihkutukseen ja jäi vähän yli. Sen jälkeen jalassa näkyi karvoissa kyllä paljon pieniä ruskeita pisteitä, jotka voivat olla jotain kuolleita punkkeja, mene ja tiedä. Jos näin on niin siitä oli ainakin hiukan hyötyä.
Noromectin ja matolääkkeet kolmelle 143e. Noromectin reilu 50e, matolääkkeet päälle 80e.
Eli näin karkeasti laskettuna tämä huvi on tullut maksamaan näin ensalkuun tähän mennessä 480 euroa. Tähän en toki ole laskenut kaikkia voiteita ja suihkeita mitä Rosin mätäjalkojen hoitoon on mennyt, karvanajelukoneeseen, shampoisiin. Lisäksi vielä desinfiointiaineet on ostamatta ja tavarat läpikäymättä sillä. Ja niitä varusteita on paljon.



maanantai 5. helmikuuta 2018

Punkkihan se siellä

Rosin labratulokset tulivat, ja näyte oli positiivinen vuohispunkin osalta niin kuin vahvasti epäiltiinkin. Tuloksien saamisessa kesti pidempään kuin piti, penisiliinikuuri loppui jo reilu viikko sitten sunnuntaina ja hevonen on edelleen lääkitsemättä. Juu, hain kyllä lääkkeet apteekista, edulliseen sadan euron hintaan ja ehdin ne hevosellekkin laittaa. Ihmettelin 10ml annosmäärää ja Tallinikseissä siitä mainitsin. Väärä lääke, annostus oikein, mutta väärä lääke. Meille on siis määrätty lääkettä joka ei toimi punkkeihin, väiveisiin ja muihin itikoihin kyllä. Ja tottakai oli vielä viikonloppu välissä. Tänään olen koittanut kahta eri eläinlääkäriä saada kiinni ja sainkin lopulta toisen tekstarilla. Hän lupasi vaihtaa lääkkeen oikeaan.


Vuohispunkkiin tehoaa siis vai imervektiini, ja hoidoksi meille määrättiin kyseistä ainetta sisältävä suun kautta annettava matolääke, sitten lisäksi tämä valeluliuos Noromectin. Toki jalat ovat ruviltaan niin pahat, että myös niitä täytyy hoitaa. Onneksi plussakelit eivät kestäneet montaa päivää ja pakkanen palasi, joten jalkoja ei ole tarvinnut nyt enää pestä kurasta pois. Saimme haavoihin tarkoitettua suihkutettavaa geelimäistä hoitoainetta ja itse olen niitä alkanut nyt rasvailla sinkkivoiteella jotta kuivahtaisivat ja ruvet paranisi mahdollisimman pian. Jalkoja Rosi on raapinut vähän vähemmän, mutta esimerkiksi perjantaina se heittäytyi piehtaroimaan tarhan eteen kun olin viemässä sitä takaisin, ja alkoi siinä maatessaan raapia hampaillaan jalkoja. Toki olin jalkoja juuri hoidellut joka ei varmaan tunnu kauhean mukavalta, joten se saattoi asiaan vaikuttaa. Lisäksi pyysin kaikille hevosille matolääkkeen lisäksi, sekä aion laittaa ainakin Marlielle myös liuoksen ennen muuttoa, vaikka eläinlääkärin mukaan pelkkä matolääke muille pitäisi riittää. En aio punkkeja raahata mukanamme uuteen kotiin, joten otan varman päälle.





Muuten tällä hetkellä aika menee lähinnä lähestyvää muuttoa suunnitellen ja aikatauluttaen. Kuun loppupuolella menemme laittamaan aitausta ja pihattorakennusta kuntoon. Lupa rakennuksen pihattokäyttöön on saatu ja hevosten pitäisi muuttaa heti 28 päivä sinne. Talon myyjien kanssa olemme näin alustavasti sopineet, että saamme hepat sinne jo silloin siirtää. Nyt on huolenaiheena ollut aitatolpat, jotka on tilattu jo kuukausi sitten ja pitivät kahdessa viikossa saapua. Toimittajia ollaan koitettu saada kiinni ja toivottavasti tilanne selviää vielä tämän päivän aikana. Heinän tarjontakaan näin kevättalven kohdilla ei ole mikään kovin hyvä ja muutama myyjä on ehtinyt jo tehdä oharit ja myydä kaikki pois nokan edestä. Onneksi yhdeltä löytyi vielä paaleja ja vielä kotiinkuljetuksella, joten käyn ne heti pikaisesti katsastamassa ja jos on meille kelpaavaa niin varaan ja maksan satsin heti, ettei jäädä puille paljaille.

Tulipas taas hiukan aiheesta poikkeava postaus, paneudun varmaan vielä kunnon infopostauksella punkkeihin kun ollaan niistä päästy eroon ja pystyn kokemuksien kautta niistä enemmän kertomaan.




perjantai 26. tammikuuta 2018

Punkki on pop

.....or not.
Rosi alkoi viime viikolla tömistelemaan takajaloilla aika paljon, sekä samaan aikaan raaputtelemaan takajalkojaan laitumella olevaan kylpyammeeseen, sekä pihaton seiniin. Myös hampailla se nyppi etujalkojen kainalosta, sekä jaloista eri kohtia. Aiemmin syksyllä sillä oli hiukan rupea etukainaloissa, joista kohdin se oli hionnut liikutuksen aikana. Rupi näytti aika samanlaiselta kuraruvelta mitä Marliella on joskus ollut, mutta nyt pakkasten tultua hoidosta huolimatta tuntui Rosin kutina vain pahenevan.


Sain netissä vinkkiä siitä, että kyseessä voisikin olla vuohispunkit, eikä mikään ihottuma tai rupi. Muistan hämärästä joskus kuulleeni kyseisestä vaivasta ehkä kerran pari, mutta siihen en ole sen jälkeen ikinä törmännyt, aiheesta kuullut tai lukenut mistään. Sain ihmisiltä paljon tietoa ja vinkkejä niiden hoitoon, sekä minulle entuudestaan vieraat ihmiset ottivat yhteyttä ja sain jopa puhelimitse erään tupsujalan omistajalta todella hyvää tietoa asioista. Ihanaa että tällaisia ihmisiä löytyy vielä! Keskustelimme puhelimessa hevosen ruokavaliosta, ja kerroin antavani sille pienen määrän kauraa ja loput muiden greenlinestä. Marlie ja Poika syö niitä, ja yksi hevonen on ollut kurjaa jättää ilman ruokaa kun muut syövät vieressä. Rosi ei tarvitsisi minkäänlaista lisärehua, mutta on siis saanut ihan kourallisen "hyvänmielen" annoksen kauraa ja vähän greenlineä.
Tähän asti olin melkein varma että kyseessä olisi nimenomaan vuohispunkit, mutta henkilön mainitessa siitä, että kylmäveriset ovat hyvin herkkiä kauralle yms, sekä isoista ruvista jaloissa, aloin miettimään onko kyse kuitenkin ruokinnasta. Vuohispunkin ei nimittäin pitäisi aiheuttaa mitään sen isompia rupia, ja niitä Rosin jaloissa valitettavasti oli ja isojakin rupia! Toki jos punkkien takia hevonen on raapinut jalkoja ja iho on mennyt rikki, voi siihen olla muodostunut isokin rupi ja kaikkea likaa kerääntynyt vielä ympärille.

Jalkoja olen koittanut hoitaa ohjeiden mukaan, niitä en ole koskaan pessyt, en ihmeemmin hinkannut ja kurat olen koittanut harjata pois kuivuttua ja muuten jalkojen antaa olla rauhassa normaalin harjauksen yms lisäksi.

Eläinlääkäri kävi tiistaina illalla, rauhoitti hevosen  (kun jalat alkoivat viuhua uhkaavasti kohti) ja leikkeli jaloista pahimmista kohdista karvat pois, jotta nähtiin mitä kaikkea sieltä löytyykään. Kolme neljästä jalasta oli jo tulehtunut ja aikamoisten rupipaukuroiden valtaamia. Jaloista otettiin näytteet (karvatupsuja ja rupia, raappeet, teipillä ihosta) ja jalat pestiin petadinella.



Itseltäni meinasi pumppu pettää kun eläinlääkäri pohti tarvitaanko penisiliinikuuria ja päätyi määräämään viiden päivän piikkikuurin. Itse olen pystynyt sitä tähän mennessä koko ikäni välttelemään ja aina kauhulla pelännyt koska meille osuu se tilanne että joudun sen itse hevoselle laittamaan. Itse piikitys ei ole minulle ongelma, mutta olen nähnyt ja kuullut mitä voi tapahtua jos aine pistetään väärin. Lääkäri näytti mitä pitää tehdä, laittoi ensimmäisen piikin ja laitoin itse toisen. Tuntui ihan ok helpolta ja ajattelin pärjääväni ihan hyvin seuraavat päivät yksin. Keskiviikkona koitin piikin laittaa itse, tökkäsin kaksi kertaa suoneen ja verta tuli ja tuli. Pieni paniikki iski jo ja hevonenkin alkoi hermostumaan kun mietin teenkö jotain väärin kun tunnuin aina osuvan pelkkään verisuoneen. Lopetin kokeilun siihen ja pyysin paikallisesta hepparyhmästä apua joltain lähettyviltä olevalta ihmiseltä. Oli ihanaa huomata että auttavia käsiä löytyi ja torstaina sain apua lääkkeen laittamiseen. Tänään uskalsin jo mennä yksin tallille laittamaan lääkettä. Muutaman kerran alkuun Rosi alkoi ravistella niin paljon että neula liikahti ja verta alkoi tulemaan, kolmannella piikillä sain lääkkeen jo hyvin menemään ja hevonenkin selvisi hengissä tästä operaatiosta. Olisi ihan kamalaa jos sattuisi käymään vahinko ja penisiliinishokki iskisi hevoseen.


Näytteiden tulokset odotettiin tulevaksi to-pe, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että saadaan odottaa alkuviikkoon. Onneksi kutina on loppunut aika hyvin ja Rosi antaa jalat pestä ja hoitaa muutenkin hyvin ilman että koittaa potkia. Tänään se oikein nautiskeli kun harjailin sitä hoitotoimien jälkeen ja seisoi korvat hörössä käytävällä. Siitä tuli itsellekkin hyvä mieli, koska se harvoin on nauttinut minkäänlaisesta lääppimisestä, varsinkaan takapään ja vatsan seudulla. Toivotaan että se alkaa pikkuhiljaa tottumaan meikäläiseenkin, onhan se toki vasta ollut pari kuukautta minulla.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vauhdikkaampi vapaapäivä

Itselläni oli eilen vapaata töistä, joten sovin aiemmin, että Henna tulisi tallille ottamaan kuvia ja toinen ystäväni tulisi myös mukaan. Kukaan ei liiemmin halunnut ratsastaa, ja päädyimme pitkästä aikaa juoksuttamaan hevosia. Totesin Marlieen koskiessani jo, että sillä tuskin ainakaan kukaan haluaa ratsastaa, tuntui neiti sen verran virtaiselta heti kättelyssä. Rosia en ole aiemmin edes koittanut juoksuttaa, eikä sitä tietääkseni ole varmaan koskaan juoksutettukaan. Näiltä pohjilta lähdimme ensin kokeilemaan sen juoksutusta. Se menikin yhtä hyvin ja huonosti kun olin ajatellutkin. Taluttajan kanssa se käveli ympyrällä nätisti ja otti oma-aloitteisesti pari askelta ravia, mutta ilman taluttajaa se jumitti, kääntyi minua kohti ja seisoi paikallaan eikä liikkunut mihinkään. En mitään tämän kummempaa olettanutkaan sen tekevän, mutta toki olisi ollut kivaa jos se olisi vähän edes kunnioittanut piiskaa eikä koittanut syödä sitä.



Marlie oli taas aivan vastakohta ja heti, kun päästin sen ympyrälle alkukäynteihin, se alkoi loikkimaan ja juoksentelemaan. Kävelyn jälkeen pyysin hiukan ravia, ja sain pelkkää pystyyn hyppimistä. Sen jälkeen se kävi koko ajan joko pystyyn tai koitti riistäytyä kunnon rodeon avulla pois liinasta. Hetken aikaa tapeltuani totesin, ettei hommasta tule mitään ja päästin sen juoksemaan vapaana pitkin laidunta suurimpia energioita pois. Se päästeli hetken aikaa laitumella ja juoksi sitten portille muiden luokse, ei vaan suoraan portista ulos ja tallin pihaan. Niin, olisi toki ollut ihan fiksua sulkea se portti ennen kuin päästää hevosen vapaaksi. Samaan aikaan kun kuulin sen juoksevan miljoonaa pitkin tietä pois tallilta, kuului auton ääni samasta suunnasta. Siellä päin liikkuu auto varmaan keskimäärin noin kerran päivässä, ja tottakai juuri sillä hetkellä. Onneksi tiesin, ettei Marlie lähde mihinkään kauas ja pari kertaa se veteli tien pätkää päästä päähän kiitoa ja sen jälkeen tuli nätisti kauraämpärille. Tämän jälkeen virtaa riitti vielä ihan hyvin, joten se juoksenteli tarhassa vielä vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen uudestaan liinaan. Tällä kertaa se pysyi jo ihan hyvin hanskassa, mutta teki stoppeja aina siinä kohdassa, missä näki Rosin ja Pojan kurkkivan. Vaihdoin paikkaa niin, ettei se nähnyt muita ja sen jälkeen se ravasi ihan nätisti liinassa. Marlie on tosi erikoinen myös siitä, että sillä saattaa mennä pasmat sekaisin jostain ihan pienistä jutuista, joita muuttamalla saattaa asia ratketa heti. Onneksi olen jo jonkin verran oppinut tulkitsemaan, millainen se on joinain päivinä ja tietää toimia sen mukaan. Kuten tiedän myös sen että sitä on turha pitää ympyrällä väkisin poukkoilemassa jos sillä on liikaa energiaa. Silloin se täytyy vaan päästää hetkeksi irrottelemaan ja sitten se jaksaa taas keskittyä ihan perusjuttuihin.




Kuten ilmeestä jo voi päätellä -tänään mennään ja lujaa
Pieni irtiotto




Lopuksi kaikki hyvin

Pojan juoksutuksen jätimme suosiolla väliin, kun alkoi olla sen verran kylmä jo kaikilla. Luultavasti se olisi kuitenkin näistä kolmesta toiminut parhaiten. Rosin kengitys venyy vielä tämänkin päivän ohi, mutta onneksi sille ei ole akuuttia tarvetta, koska lunta ja pakkasta riittää ja pohjat ovat ihan ok. Poika on kuitenkin viimeisimpänä näistä kolmesta päässyt ratsastajan kanssa juoksentelemaan, kun Henna kävi sillä ratsastelemassa tiellä. Näytti muuten hevonen nauttivat erittäin paljon kun pääsi juoksentelemaan mielensä mukaan. Poika valitettavasti useimmin jää liikuttamatta, vaikka se on tosi kiva ja kiltti. Aika ei vaan kaikille päivässä riitä.

Kaikki kuvat on ottanut Henna Kangas.

torstai 11. tammikuuta 2018

Trekker Classic kokeilussa

Rosi oli reilun kuukauden ilman satulaa, kun mietin millainen voisi olla sopiva satula sille. Selvää oli, ettei minkäänlainen ns. normaali runkosatula sovi sille, koska se on niin superleveä. Tähän asti mentiin ilman satulaa ja ratsastusvyön kanssa. Kyselin rungottomien satuloiden ryhmästä facebookista sopivaa satulaa, sain monia tarjouksia ja päädyin lopulta ostamaan kerralla kunnon satulan, kun ensin ajatuksena oli ostaa joku hetken menevä halvempi vaihtoeto ja investoida satulaan vasta sovittajan käynnin jälkeen kunnolla. Ostin aluksi rungottoman länkkärin, mutta se ei tuntunut mahtuvan Rosin selän leveyteen, hihnat olivat liian lyhyitä ja pelkkä kiinnitys tuntui jo niin mahdottomalta, että myin satulan suosiolla heti eteenpäin.

Moni suositteli säädettävää Trekker satulaa ja muistelin, että Rosilla taisi joku Trekker olla silloin selässä, kun sitä kävin koeratsastamassa entisessä kodissaan. Katselin uusia satuloita Vanhalasta (linkki), sekä minulle tarjottiin yhtä käytettynä. Eniten havittelin Classic -mallia, mutta uutena niitä ei ollut enää tuolloin jäljellä tarjoussatuloina. Ostin siis tämän käytetyn version.



Joulun jälkeen pääsin satulaa sovittamaan Rosin selkään ja tuntui, että se sujahti heti sopivasti paikalleen. En siirrellyt tarrapaneeleita mitenkään, keskikahvaa vääntämällä säädin satulan leveyden melko leveäksi. Säätömahdollisuus etukaaren leveyteen on hyvä, 19,5-41cm, joten meillekkin sen pitäisi riittää. Myös istuimen voi säätää 16"-18" välillä. Yksi tärkein syy siihen, miksi valitsin trekkerin, oli myös se, että siinä on avoin säkätila. Ns, rungottomissa läpysköissä olisi pitänyt kikkailla vielä säkätilaa tuovan padin kanssa, koska Rosilta sitä säkää löytyy ihan kivasti.
Satulasta löytyy myös kaksi eri kiinnityskohtaa jalustimille, joka on mielestäni kiva juttu. Itselläni on ollut ongelmaa siinä, että jalka siirtyy liian eteen ja istunta kippaa tuoli-istunnaksi, joten toivotaan että näistä säätömahdollisuuksista ja polvituista olisi enemmän apua asian kanssa.

Tässä kuvassa satula siis säätämättä, eikä jäänyt noin ylös edestä tietenkään. Ehkä huono julkaista tällainen kuva, mutta halusin saada edes jotain kuvamateriaalia napattua ennen pimeää.

Rosilla ei valitettavasti ole päässyt kunnolla ratsastamaan, koska keli sahaa koko ajan plussan ja miinuksen välillä, ja hevonen on vielä sunnuntaihin asti kengätön. Marlien ja Pojan kengityksen yhteydessä kengittäjä katsoi sen kaviot ja totesi, että kengittää täytyy jos ei lunta ala tulemaan, koska kavio on niin kulunut. Siihen asti ilmat olivat olleet ihan kelvolliset ja Rosi oli hevosista ainoa jolla oli pystynyt parhaiten menemään kengättömänä, kun muilla oli kesäkengät. Nyt tilanne on kääntynyt ja sitä on huono liikuttaa kun kelit ovat mitä on. Kengät olisi lyöty jo aiemmin, mutta kengittäjä ei koskaan tullutkaan, ja jouduin tilaamaan sille kengät netistä itsekseni ja pyytämään tuttavaani sen kengittämään. Rosilla on siis niin isot kaviot, ettei sille löydy normaalivalikoimasta kenkiä erikseen tilaamatta.

Satulaa on kuitenkin selästäkäsin testattu pariin kertaan ja tuntuu hyvältä. Viime ratsastuksella se tosin pyörähti ympäri ratsastajan alas tullessa, joten säätöjä täytyy vielä tehdä. Vanhalan sivuilta löytyy erityisen hyvät ohjeet satulan säätöihin ja tietoihin.
Aion kevään aikana testata satulaa niin, että kokeilen sitä molemmille hevosille ja katson miten se toimii niinkin erilaisilla selissä. Marlie ja Rosi ovat malleitaan kuin yö ja päivä, joten on mielenkiintoista päästä testaamaan satulaa eri hevosilla. Jossain kohtaa saatan myös kuvata jonkunlaisen videon tai kuvasarjan itsekin satulan säätämisestä.

Satulan leveyden säätö tapahtuu siis edessä olevan kaarevan osan välissä olevasta tangosta pyörittämällä.